HISTORIA

Yhdisvaltalainen neurotietelijä ja psykoanalyytikko John C. Lilly kehitty vuonna 1954 kelluntankin neuropsykologisiin tutkimuksiin. Lillyn tavoiteena oli testata väitettä, jonka mukaan ihminen nukahtaisi, kun ympäriltä poistetaan kaikki aisteja stimuloivat ulkoiset ärsykkeet. Tutkijat olivat vältelleet tätä testaamista koetilanteissa, koska tuolloin uskottiin, että eristäminen kaikista ulkoisista ärsykkeistä voisi johtaa hulluuteen. Lilly päätti kuitenkin ottaa haasteen vastaan ja hän rakennutti koetta varten tankin, joka täytettiin vedellä. Tankin sisällä kelluja asettuu pystyasentoon kokonaan veden alle, happinaamari kasvoillaan. Kun Lilly asettui tankkiin pian pelot hulluksi tulemisesta osottautuivat vääräksi. Kokeen aikana Lillyn ajatukset ajelehtivat “rikkaisiin yksityiskohtaisiin sisäisen kokemuksen tiloihin”. Tietoisuus ei missään vaiheessa sammunut, vaan mieli vapautui ulkoisista häiriöistä.

Kun Lilly asettui tankkiin ja koe toteutettiin, luulot hulluksi tulemisesta saivat kyytiä. Sen sijaan, että Lillyn tietoisuus olisi sammunut tai että hän olisi ajautunut hulluuteen, hän ajelehti  ”rikkaisiin yksityiskohtaisiin sisäisen kokemuksen tiloihin”. Tietoisuus ei sammunut, vaan vapautuessaan ulkoisista häiriöistä se pääsi käsiksi informaation, jonka lähde oli sisäinen

Toinen yllättävä ja odottamaton vaikutus oli ympäristön aikaansaama rentoutuminen. Lilly ei ollut koskaan saavuttanut yhtä syvää rentoutumisen tilaa ja hän huomasi palautumisen tehokkuuden olevan ylivoimainen verrattuna sängyssä lepäämiseen.  Lilly oppi, että kyseissä ympäristössä hänen koko keho toimi tavoilla, joihin ei ollut vielä edes tutustunut.

Lähde: www.wefloat.fi