HISTORIA

Yhdysvaltalainen neurotieteilijä ja psykoanalyytikko John C. Lilly kehitti vuonna 1954 kelluntatankin neuropsykologisiin tutkimuksiinsa. Lillyn tavoitteena oli testata väitettä, jonka mukaan ihminen nukahtaisi, kun ympäriltä poistetaan kaikki aisteja stimuloivat ulkoiset ärsykkeet. Tutkijat olivat vältelleet tätä testaamista koetilanteissa, koska tuolloin uskottiin, että eristäminen kaikista ulkoisista ärsykkeistä voisi johtaa hulluuteen.

Lilly päätti kuitenkin ottaa haasteen vastaan ja rakennutti koetta varten tankin, joka täytettiin vedellä. Tankin sisällä kelluja asettuisi pystyasentoon kokonaan veden alle, happinaamari kasvoillaan.

Lillyn asetuttua tankkiin, pelot hulluksi tulemisesta osoittautuivat vääräksi. Kokeen aikana Lillyn ajatukset ajelehtivat ”rikkaisiin yksityiskohtaisiin sisäisen kokemuksen tiloihin”. Lilly pääsi käsiksi informaation, jonka lähde oli sisäinen. Tietoisuus ei siis missään vaiheessa sammunut, vaan mieli vapautui ulkoisista häiriöistä. 

Toinen yllättävä ja odottamaton vaikutus oli ympäristön aikaansaama rentoutuminen. Lilly ei ollut koskaan saavuttanut yhtä syvää rentoutumisen tilaa, ja hän huomasi palautumisen tehokkuuden olevan ylivoimainen verrattuna sängyssä lepäämiseen.  Lilly ymmärsi, että kyseisessä ympäristössä hänen koko kehonsa toimi tavoilla, joihin hän ei ollut vielä edes tutustunut.

 Lähde: www.wefloat.fi